Osa 14 - You, my everything

Heeissan! Huh, viimeinkin tämä on täällä! En olisi uskonut että on... En sanoisi että into tähän legacyyn olisi lopahtanut, pikemminkin aika on ollut kortilla ja muut jutut elämässä menneet sen myötä tämän edelle. Pikkuhiljaa kuitenkin tekstiä naputtelin eteenpäin ja lopulta sain sen valmiiksi ja tänään muokkasin kuvatkin :) Voisin yrittää luvata, että koitan petrata päivitystahdin kanssa, mutta joutuisin kuitenkin syömään sanani, sillä aloitin tosiaan viikko sitten toisen vuoden lukiossa ja mun lukkarit on tänä vuonna todella täynnä - kiirettä riittää niin opiskelun, kavereiden, parisuhteen kuin harrastustenkin kanssa. Noh, kyllä tämä tästä ja pyrin julkaisemaan ainakin osan per kuukausi, kiireettömimpinä aikoina useammankin :)

Kiitos ihan HIRVEÄN PALJON teille lukijoille, jotka jaksatte lukea ja kommentoida yhä uudelleen ja uudelleen <3 Merkitsette mulle tosi paljon ja saan teiltä intoa jatkaa tätä!  

Mutta nyt lukemaan häätunnelmia... Varoitan että siirappia on tiedossa! :D Menin imelyyden kanssa vähän överiksi, mutta Maya ja Philippe on sellanen pari, etten voinut muutakaan...

Ps, eikö toi otsikkokuva olekin ihana, rakastan sitä :3

~**~

Takapihalta kantautui iloinen hälinä Mayan astellessa nurmikkoa pitkin. Hänen aiemmin horjuvat askeleensa olivat nyt miltei vakaita ja varmoja. Hän ei antaisi minkään pilata tätä päivää, kukaan ei voisi tänään viedä hänen onneaan.

Pieni jännitys kuitenkin kupli hänen sisällään, mutta Maya uskoi sen olevan aivan normaalia ja luonnollista. Auringonpaiste lämmitti hänen ihoaan ja sai hänet rentoutumaan yhä enemmän. Maya laski hajamielisesti askeleitaan ja yritti keskittyä hengittämään rauhallisesti. Nähdessään vanhempiensa selät ja vilauksen vihkikaaren alla seisovasta rakkaastaan Mayan meditointiyritykset valuivat kuitenkin hukkaan. Oli turhaa enää valehdella itselleen: hän oli aivan hermorauniona. Perhana! Yritä nyt edes rauhoittua.

”Voi rakas, miksi oikein itket?” Cyle naureskeli vaimonsa itkunpuuskille, joita oli sattunut pitkin iltapäivää. Latika vain pudisti päätään, sillä hän ei pystynyt puhumaan nyyhkytyksensä seasta. Hän oli vain niin liikuttunut ja onnellinen tyttärensä puolesta. Cylekin oli kiitollinen itselleen siitä, ettei ollut aikoinaan hankkinut metsästyskivääriä Mayan poikaystäväehdokkaiden varalle: tällä hetkellä hän oli vain ja ainoastaan iloinen tyttärensä puolesta.

 

Lopulta Maya löysi itsensä vihkikaaren alta tulevan miehensä viereltä. Taputuksia ja rohkaisevia hymyjä sateli heidän pienestä hääseurueestaan, mutta Maya tunsi rauhoittuvansa vasta, kun kohtasi Philippen lempeän katseen. Hetken aikaa he antoivat yleisönsä odottaa ja tuijottivat vain toisiaan. Maya tunsi sen todella olevan sellainen maailma katoaa ympäriltämme-hetki. Ja se hetki oli kaikessa kliseisyydessään kertakaikkisen ihana. 

 

Latikan yhä pyyhkiessä kyyneleitä silmistään pari hellitti katseitaan toisistaan. Häävieraat huomasivat sen ja valmistautuivat seuraamaan mitä kauneinta tosielämän näytelmää. Pieni Damenkin istui tyytyväisenä enonsa sylissä eikä päästänyt ääntäkään. Rhage silitteli pojan selkää silmäillessään ylpeänä sisartaan. Hän vain toivoi, että Vanessa olisi ollut näkemässä tämän. 

”Maya Gruen…” Philippe aloitti hymysuin. Maya sulki silmänsä tuntiessaan kyynelten kostuttavan silmänurkkansa. Hän ei sitten millään olisi halunnut pilata meikkiään, mutta minkäs biologialle mahtoi.

”En voi uskoa, että tämä todella tapahtuu”, Maya kuiskasi miltei ääneti, niin hiljaa, että lausahdus kantautui varmasti vain Philippen korviin. Philippe naurahti hellästi ja sipaisi kyyneleen Mayan poskelta.

”Haluan kertoa sinulle, että olet elämäni rakkaus, valoni, kaikkeni. Olet minun pieni ihmeeni.” Viimeisen sanan kohdalla mies vinkkasi silmäänsä, mikä toi Mayan mieleen ohikiitävän hämmentävän ajatuksen, mutta sitten mies kaivoi taskustaan sormuksen ja se sai Mayan unohtamaan kaiken muun.

”Je t’aime, belle Maya”, Philippe sanoi saaden Mayan sydämen tykyttämään yhä vain lujemmin. Philippe puhui hänelle ranskaa aivan liian harvoin… Miehen karhea ääni ja ranskan kauniin koukeroiset sanat saivat naisen aivan sekaisin rakkaudesta ja himosta. Mayan pitäisi muistaa muistuttaa Philippeä asiasta.

”Mon ange”, Philippe kuiskasi pujottaessaan kultaisen sormuksen rakkaimpansa vasempaan nimettömään. 

”Haluan olla kanssasi nyt ja aina, vannon sinulle uskollisuuttani ja rakkauttani hautaan saakka ja vielä sen takaakin.”

Maya katsoi sormustaan ihastuksissaan eikä hetkeen saanut liikutukseltaan sanotuksi sanaakaan. 

Lopulta Maya muisti oman vuoronsa ja otti sormuksen esille. 

”Philippe Antoinette, haluan sinun tietävän, että olet elämäni mies ja luotan sinuun kuin kallioon”, Maya sanoi tärisevällä äänellä ja tajusi, että se mitä hän sanoi, oli täyttä totta. Hän luotti tähän mieheen täysin ja rakasti tätä täydestä sydämestään. ”Haluan jakaa koko elämäni kanssasi.”

Philippe katsoi naistaan lumoutuneena, kun tämä vapisevin käsin pujotti sormuksen hänen sormeensa. Latika katsoi paria murheellisena, vaikka olikin tavattoman onnellinen. Hänen pieni tyttärensä oli nyt virallisesti naimisissa. Hän todella toivoi tälle yhtä suotuisaa liittoa kuin hänellä oli Cylen kanssa ollut. 

Philippe vetäisi tuoreen vaimonsa syleilyynsä rutistaen tämän tiukasti itseään vasten. 

”Olen niin onnellinen”, Maya kuiskasi ja suuteli miestään. Philippe hymyili Mayan huulia vasten ja sillä hetkellä he olivat varmasti maailman onnellisin kaksikko. 

Hääseremonian jälkeen hääpari siirtyi seurueineen kakun luokse. Maya oli yrittänyt saada Philippen tajuamaan, että kakku olisi vasta jälkiruuaksi, mutta mies oli itsepäisesti päättänyt hoitaa kakunleikkaamisen saman tien pois alta.

 

Maya katseli hymysuin miestään, joka otti veitsen käteensä ja leikkasi kakusta palasen.

”Eikös meidän olisi pitänyt tehdä tuo yhdessä?” Maya kysyi saaden hääväen ympärillään nauramaan. Philippe mutisi jotakin pahoittelevasti ja nuolaisi kermavaahtoa sormestaan.

Rhage taputti käsiään muiden mukana, kun hääpari oli saanut ei-niin-perinteisen-kakunleikkaamisensa suoritettua. Juhlatunnelma alkoi todella tarttua häneenkin ja hän iloitsi sisarensa puolesta täysin vilpittömästi. Samalla hän ei voinut olla miettimättä, saisiko itsekin joskus kokea vastaavan juhlapäivän oma nainen kainalossaan. Hän oli viimeaikoina yrittänyt pyöriä enemmän ihmisten ilmoilla, mutta hän oli niin ujo, ettei oikein uskaltanut ottaa kontaktia kadulla liikkuviin kaunokaisiin. Useimmiten nuoret naisenalutkin tyytyivät vain vilkuilemaan häntä. 

Noh, kaikki aikanaan. 

Vieraat söivät kakkua alkuruuaksi hyvällä ruokahalulla. Se oli tilattu paikallisesta leipomosta kiskurihintaan, joten Cyle päätti pitää huolen, ettei herkkua menisi muruakaan hukkaan. Latika oli toki tarjoutunut leipomaan kakun itse, mutta Maya oli ollut sitä mieltä, ettei Latikan ollut syytä rasittaa itseään yhtään enempää. 

”Isä hei, onko tuo jo sun kolmas pala?” Rhage kysyi huvittuneena. 

”Entä sitten, vaikka olisikin?”

”Ajattelin vaan, kun tuolla odottaa tuo pääruokakin…”

”Rhage, minä teen kustantamissani pippaloissa mitä haluan”, Cyle murahti, mutta virnisti sitten: ”Tosin saatat olla oikeassa.”

”Kiitos paljon, kun näitte Cylen kanssa niin paljon vaivaa näiden juhlien eteen”, Philippe kiitti anoppiaan. Latika nyökkäsi hymyillen, mutta hänen ilmeensä muuttui taas poissaolevaksi. Kaikki tämä juhlahumu sai hänet tuntemaan itsensä niin vanhaksi ja väsyneeksi. Tuntemus oli pelottava, sillä Latika harvoin pysähtyi ajattelemaan, kuinka iäkäs oikeastaan olikaan. 

”Mitä tahansa tyttäreni vuoksi”, Latika huokaisi ja hymyili sitten taas vävylleen. 

”Pitäähän tytön elämän tärkeimmän päivän olla unohtumaton.”

Maya piti hälinän keskellä hyvää huolta pojastaan ja käytti tämän itse vessassa, vaikka Latika oli kyllä luvannut hoitaa pojan kokonaan sinä päivänä. Mayan mielestä häät olivat kuitenkin koko perheen juhla ja hän halusi myös Damenin olevan täysvaltaisesti juhlinnassa mukana. Poika oli hieman hämmentynyt takapihalla vilisevistä vieraista ihmisistä, vaikkei heitä paljoa ollutkaan. Paikalla oli lähinnä työtovereita ja jotain ystäviä Sunset Valleystä. 

Maya nosti Damenin syliinsä stereoiden luona ja tanssahteli poika sylissään. Damen tuntui nauttivan musiikista ja kikatteli iloisesti äitinsä käsivarsilla. 

Illan hämärtyessä musiikin tahti hidastui ja Mayan kavaljeeri vaihtui, kun oli aika aloittaa häävalssi. Philippen käsivarsilla oleminen tuntui kevyeltä ja täsmälleen oikealta. Pari tuijotti toisiansa silmiin umpirakastuneina ja pian muutkin innostuivat pyörähtelemään heidän ympärillään. Kun muut lakkasivat silmäilemästä illan pääparia, vetäisi Philippe Mayan vielä lähemmäs itseään ja laski käden tämän takamukselle.

”Odotahan vielä pari tuntia…” hän virnisti silmää iskien ja sai Mayan kikattamaan. 

”En millään malttaisi.”

Mayan jalat väsyivät korkeissa koroissa nopeasti ja pitkään tanssin pyörteissä sinniteltyään hän luovutti ja istuutui alas. Philippe haki Dameninkin pöydän ääreen ja pian Latika toi heille syötävää.

”Pitopalvelu kyllä osaa asiansa”, Maya totesi avatakseen keskustelua hiljentyneessä seurueessa. Latika mutisi hieman nyrpeänä, että kyllä hänkin olisi osannut vastaavia herkkuja laittaa, mutta Maya ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. 

”Totta, kaikki on aivan täydellistä”, Philippe myötäili ja tarkoitti sanoillaan ruuan lisäksi aivan koko päivää. 

Maya vilkaisi hymyillen hiljaa istuvaa poikaansa, jonka silmät alkoivat lupsua. 

”Taitaa pikkumiestä väsyttää”, hän totesi. Damen pudisti kiivaasti päätään, mutta hänen pieni suunsa venyi väkisinkin haukotukseen. Philippe naurahti ja pudisti päätään. 

”Alkaa tulla pian pimeäkin.”

”Aivan!” Latika hihkaisi yllättäen. ”Siitä muistuikin mieleeni…”

”Maya, mistä minä sain tätä tarkennettua?” Latika kyseli kamera epävarmasti käsissään. Hän halusi ehdottomasti ottaa muutaman kuvan hääparista yötaivasta vasten, mutta Mayan uuden kameran käyttö tuotti hankaluuksia.

”Pyöritä sitä objektiivia”, Maya huokaisi. Latika tuhahti ja ähersi aikansa kameran kanssa, kunnes uskoi sen olevan riittävässä kuvausvalmiudessa.

”Noniin, jos katsoisitte vielä tännepäin?” Latika huhuili viitaten Mayaan, joka oli kääntynyt katsomaan Philippen jalkaan kietoutunutta Damenia.

”Damen-kulta, siirtyisitkö mummin kanssa ottamaan kuvia äitistä ja iskästä?” Maya kehotti poikaansa, joka pudisteli poissaolevana päätään. Raukka oli aivan väsynyt. Philippe silitti pojan päätä ja kohautti harteitaan. 

”Antaa Damenin olla missä haluaa, sama se vaikka hän näkyisikin kuvissa, onhan hän perheen tärkein jäsen”, mies hymyili.

”Noniin, kuherrelkaahan nyt sitten kameralle!” Latika naurahti ja tuore aviopari teki työtä käskettyä.

Latikan räpsiessä kuvia Philippe kumartui suutelemaan Mayaa helästi. Maya sulki silmänsä ja nautti hetkestä. Samalla hän toivoi, että hänen kampauksensa olisi vielä kuvauskelpoinen koko päivän ja illan touhuamisen jäljiltä.

Latika myhäili kameran takana liikuttuneena. Hän yritti ottaa mahdollisimman paljon hyviä kuvia, sillä hän halusi koota niistä hääalbumin. Hänen ja Cylen häät olivat olleet niin pienet ja vaatimattomat, että oli upeaa olla osallisena tyttären isoissa juhlissa. Kyllähän niistä konkreettisiakin muistoja täytyi tallentaa.

Lopulta kuvaussessioiden jälkeen ja viimeisten vieraiden lähdettyä Maya ja Philippe veivät poikansa yhdessä nukkumaan. Maya vaihtoi Damenille yöpuvun päälle ja laski tämän hellästi kehtoon. 

”Sano isille hyvää yötä”, Maya mumisi pojan korvaan. Damen haukotteli taas makeasti ja vilkutti pienesti isälleen. Ele sai Philippen huulet kaartumaan entistä leveämpään hymyyn, mikä oli sinällään saavutus, sillä hän oli kulkenut hymy korvissa koko päivän.

”Hyvää yötä, rakas”, Maya kuiskasi vielä Damenille ja suukotti tämän otsaa. 

”Kauniita unia, enkelten kuvia, nähdään taas aamulla.” 

Damen hymyili äidilleen ja hapuili hetken tämän kättä, kun Maya suoristautui ylöspäin. Raskas päivä kuitenkin vaati veronsa ja lähes saman tien poika sulki silmänsä vaipuen uneen. 

”Saa nähdä, voiko vuorokaudenaikaa kutsua aamuksi, kun minä päästän sinut nousemaan sängystä…” 

Philippe kuiskasi Mayan korvaan ja kietoi kätensä tämän olan yli. Maya naurahti pudistellen päätään. 

”Olet ihan mahdoton”, hän kikatti. Philippe vain kohautti olkiaan ja lähti vetämään Mayaa heidän makuuhuoneensa suuntaan. 

”Enhän voi muutakaan, kun sinä olet kyseessä.”

Pari liimautui toisiinsa kiinni heti, kun makuuhuoneen ovi sulkeutui. Maya haroi miehensä hiuksia suudelmien välissä ja Philippe rutisti hänet itseään vasten. 

”Mekkosi on kaunis, mutta koko päivänä en ole halunnut mitään muuta niin kiihkeästi kuin repiä sen päältäsi”, Philippe murahti ja laski kätensä Mayan takamukselle hivuttaen helmaa pikkuhiljaa ylöspäin.

”Kunhan et vahingoita mekkoa niin siitä vaan”, Maya naureskeli ja veti Philippeä itseään vasten. Mies murisi leikkisästi ja kietoi käsivartensa tiukemmin Mayan vyötärön ympärille.

Philippe nosti Mayan syliinsä ja istuutui sängyn reunalle. Maya kietoi kätensä hänen kaulansa ympärille ja hetken he vain tuijottivat toisiaan silmiin.

Maya ei ollut varma, johtuiko se illan mittaan nautitusta alkoholista vai uskomattoman onnentunteen tuomasta huumasta, mutta hänen oli ihan pakko kertoa Philippelle jotain.

”Tiedätkö mitä?”

”Noh?” Philippe kysyi hymyillen.

”Minulla saattaa olla salaisuus, en ole ehkä ihan tavallinen nainen.”

Philippe kohotti kulmiaan nauraen. ”Kyllähän minä sen nyt tiedän!”

Maya katsoi miestä hämmentyneenä. Miten hän saattoi tietää? Vai ymmärsikö hän Mayan toteamuksen jotenkin väärin?

”Philippe, et tainnut ihan ymmärtää. Minä –”

”Hssh”, Philippe suhahti. ”Mon ange, rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet.” 

Maya oli vielä väittämäisillään vastaan, mutta Philippe sanoi jotakin, josta hän ei ihan saanut selvää, eikä antanut enää sen jälkeen Mayalle aikaa puhua. 

Suudelmat vaihtuivat tiuhaan tahtiin, kädet vaeltelivat milloin missäkin. Kuumaa ja kiihkeää, suloista ja lempeää, sellaista heidän rakkautensa oli.

~**~

Otsikon biisi: Ellie Goulding: You, my everything

Tää osa oli nyt vähän lyhyenläntä, mutta halusin rajata tähän osaan pelkät häät :) Oli muuten eka kerta simssissä ikinä, kun oikeasti järjestin hää_juhlat_! :D Oli ihan kivaa, pitää tehdä niin useamminkin... Rakastan Mayaa ja Philippeä, ne ovat varmaan suloisin pari mitä mulla on ikinä ollut :3 Ja senpä takia ilahdutan (tai sitten pitkästytän :D) teitä pienellä hääpotrettikokoelmalla kyseisestä parista... Kurkistamme nyt siis Latikan valokuva-albumiin höystettynä otsikkobiisin sanoituksilla :) 

... Niin ihania :3