Osa 1 - All around the world

Sunset Valleyyn on juuri muuttanut uusi asukas. Latika Gruen on nuori ja kaunis nainen, jolla on suuria unelmia elämänsä suhteen. Hän oli juuri täyttänyt 20 vuotta, ja vihdoin muuttanut pois kotoaan täysin tuntemattomaan kaupunkiin. 

Valitettavasti kaupungilla oli tarjota vain tämä syrjäisemmillä seuduilla sijaitseva tolkuttoman suuri tontti. Latika katsoi pikkuista tönöään ja huokaisi raskaasti. Hänellä ei ollut varaa kuin sänkyyn ja wc-pönttöön, joten ruoka ja peseytyminen olisi hoidettava kaupungilla siihen asti, että hänellä olisi varaa omaan kylppäriin ja jääkaappiin. ”Noh, jostain sitä on aloitettava.”

Latika asteli vastahakoisesti sisälle, istuutui sängylleen ja katsoi ulos ikkunasta. Auringonsäteet lämmittivät hänen sinistä ihoaan, ja naisen ajatukset harhailivat synkemmille poluille. Entä jos ihmiset torjuisivat hänet hänen ihonvärinsä takia? Koko ikänsä hän oli saanut kuulla kuivia smurffivitsejä, joten miksi mikään muuttuisi täälläkään? Hänen isänsä ja äitipuolensa olivat selittäneet kummallisen ihon johtuvan ainutlaatuisesta geenimutaatiosta. Omasta äidistään Latika ei tiennyt mitään, sillä isä ei ollut suostunut kertomaan hänestä mitään muuta kuin sen, että tämä oli kuollut synnytyksessä. Latika oli elänyt kaksin isänsä kanssa, kunnes tämä kymmenisen vuotta sitten meni uusiin naimisiin ja sai kaksi poikaa uudeen vaimonsa kanssa.

Latika tunsi kyynelten polttelevan silmiään mutta pudisti päätään. Nyt ei auttanut surkutella menneitä tai murehtia tulevaa: Oli elettävä! 

Latika riensi ulos ja hento hymy nousi hänen kasvoilleen: olihan hän ulkoilmasim. Lehdenjakaja oli juuri tuonut tuoreen painoksen hänen pihalleen, joten Latika poimi sen käsiinsä ja selasi sitä työpaikkailmoituksia silmälläpitäen. Musiikki oli aina kiinnostanut häntä, joten hän päätti lähettää hakemuksen musiikkiteatterille.

Työnhaun jälkeen Latika suuntasi kaupungille. Hän olisi halunnut asunnon, joka olisi sijainnut lähempänä keskustaa, mutta vapaata kämppää ei ollut sieltäpäin löytynyt. Hän päätti käydä ostamassa vähäisillä rahoillaan hedelmiä, jotka säilyisivät hetken ilman jääkaappiakin. Tokihan hänen oli syötävä edes jotakin elääkseen

Hedelmäkojulta Latika päätyi puistoon suihkulähteen reunalle istumaan. Hetken aikaa hän vain nautti olostaan ja imi aurinkoa itseensä. Sitten hän alkoi katsella ympärilleen ja keräsi rohkeuttaan mennä tutustumaan ihmisiin. Hän huomasi suunnilleen ikäisensä naisen shakkipöytien luona, joten hän päätti suunnata tämän luokse.

Nainen oli vatsakummusta päätellen raskaana, ja se herätti Latikassa kateutta. Hänen suurin unelmansa oli perustaa kunnollinen perhe ja ennen kaikkea olla äiti jollekulle: antaa jollekin sen mitä ei itse koskaan saanut.

Raskaana oleva nainen kurtisti kulmiaan Latikalle, joka yritti pitää ystävällisen ilmeen kasvoillaan. 

”Mikä kummajainen sinä olet?” nainen kivahti. ”Pysy kaukana pienokaisestani!”

Latika oli vaipua epätoivoon, mutta kokosi itsensä. ”Voi ei, en minä mitään pahaa tahdo! Olen täysin normaali sim ihostani huolimatta”, hän puukahti käsiään levitellen. ”Minä kun luulin, että täälläpäin ollaan maailman suvaitsevaisinta kansaa!”

Nainen punastui hieman ja väänsi hymyä kasvoilleen. ”Olen pahoillani kultaseni. Totta kai me olemme suvaitsevaisia! Rasisimi on  kirosana täälläpäin. Hormonini saavat minut vain hieman herkille… Liitythän seuraani piknikille?”

Latika seurasi naista mielellään, sillä hänellä oli kurniva nälkä: ilmainen ruoka kelpaisi koska tahansa! Hampurilaiset maistuivat taivaallisilta, eikä seurassakaan ollut valittamista. Pienokaista odottava nainen ja hänen ystävänsä olivat todella mukavia ja ystävällisiä: ei yhtäkään smurffivitsiä tai ihmettelyjä hänen ihonvärinsä vuoksi!

Maittavan ruoan jälkeen Latika päätti kokeilla kalaonneaan. Kalastus olikin hänestä huippuhauskaa, ja hän oli siinä hyvä. Useita vonkaleita hän lammikosta onkikin ja myi ne kalakauppialle: jostainhan sitä rahaa oli revittävä!

Mukavan puistossa vietetyn päivän jälkeen Latika palasi uupuneena kotiinsa ja kömpi saman tien sänkyyn. Koti… Kyllä, tuo kämänen asunnonkuvatus todellakin tuntui kodilta. Se oli hänen omansa ja se sijaitsi kaupungissa, jossa häntä ei tuomittu! Latika hymyili uneliaasti ja pyyhkäisi hiuksia kasvoiltaan. Toivottavasti huominen olisi yhtä ihana päivä. Rättiväsyneenä hän veti peiton päällensä ja painoi silmät kiinni. Kerrankin todellisuus oli tuntunut hänen uniensa ihmemaailman veroiselta.

 Aamulla Latika päätti istuttaa viinirypäleterttunsa siemenet. ”Tästä se lähtee!” Latika hymyili ja taputteli multakumpua. Hän aikoisi kasvattaa jonain päivänä kunnon puutarhan, jossa samoillessa aika unohtuisi. Tuntui mahtavalta saada jotakin itse aikaan.

  

Istuttamisen jälkeen alkoikin kova pohtiminen toimeentulon kannalta. Hän oli juuri saanut puhelinsoiton musiikkiteatterilta: hän sai paikan! Palkka ei päätä huimannut, joten eläminen tulisi olemaan tiukkaa vielä tovin ja uusista sisustuselementeistä oli ihan turha haaveilla. Voi kun saisi edes sen jääkaapin parin päivän sisällä…

Latika joutui käymään suihkussa joko kuntosalilla tai läheisessä uimalassa. Tuntui nöyryyttävältä raahautua joka aamu julkiselle paikalle peseytymään, mutta se oli ainoa keino pysyä puhtaana ja välttää kaupunkilaisten nenännyrpistely.

Lounaalle Latika suuntasi puistoon, jonne oli juuri pystytetty kesärieha. Ruokakojut tarjosivat mukavan halpaa, mutta täyttävää sapuskaa, joten Latika oli enemmän kuin innoissaan riehasta. Hän tilasi ison lautasellisen ranskanperunoita ja nautti lämpimän ruoan tuomasta energiasta. Eihän rasvaiset perunasuikaleet kovinkaan terveellisiä olleet, mutta nyt ei ollut varaa nirsoilla. 

Matkalla kotiin työvaatteita vaihtamaan Latika törmäsi uuteen tuttavuuteen. Mies ei näyttänyt Latikan silmissä yhtään hassummalta, vaikkei hän tämän kasvonpiirteitä valtavien aurinkolasien ja silmille kiskotun pipon alta kunnolla erottanutkaan. 

”Nimeni on Latika, muutin tänne vähä aika sitten”, Latika selitti hymyillen ja osoitti suuntaa, jossa hänen tonttinsa sijaitsi. Mies esitteli itsensä Cycl0n3:ksi ja kertoi asuvansa lähistöllä. Latika purskahti nauramaan ja katsoi miestä kummastuneena. ”Mikä tuommoinen nimi oikein on?” Mies hymyili ovelasti ja kuiskasi: ”Mikä tuo tuommoinen ihonväri on.” Latikan sydän jätti yhden lyönnin väliin ja hän katsoi miestä hämmästyneenä. Hän onnistui huomauttamaan hänen ihostaan sellaiseen sävyyn, että se kuulosti pilkkaamisen sijaan flirttailulta! Latikan katse pehmeni ja suunsa avatessaan hän tajusi äänensä muuttuneen karheammaksi.

”Geenimutaatio”, hän kuiskasi. Cycl0n3 vastasi Latikan syvään tuijotukseen ja iski silmää – aivan kuin Latika olisi sanonut laboratoriotermin sijaan jotain hyvinkin vihjailevaa…

”Mielenkiintoista”, Cycl0n3 sanoi ja kallisti päätään. ”Voit sanoa minua Cyleksi jos nimi tuntuu vaikealta.”

”Cyle..” Latika maisteli nimeä ja hymyili. Ei se ollut juurikaan sen tavallisempi nimi, mutta ainakin hän osasi lausua sen. Hän tajusi, että he olivat nojautuneet yllättävän lähelle toisiaan. Latika suoristautui hieman ja virnisti miehelle.

”Minun täytyy mennä töihin…”

”Näin myöhään?” Cyle ihmetteli.

”Olen iltavuorolainen”, Latika selitti, sillä hänen työnsä alkoivat vasta kolmelta iltapäivällä ja loppui iltayhdeksältä. ”Joten… Törmäillään!” hän sanoi ja lähti juoksemaan kotiinpäin.

Työvuoron loputtua Latika makoili sängyllään onnellisena, mutta mietteliäänä. Hänen sydämensä todellakin lämpeni uudelle tuttavalle Cylelle… Hän oli onkinut työkoneeltaan Cylen yhteystiedot. Se ei ollut yhtään vaikeaa, vaikkei Latika miehen sukunimeä tiennytkään, sillä tällä oli niin uniikki nimi. Ainakin hän oli sitä mieltä, että mieskin oli vaikuttanut kiinnostuneelta. Uskaltaisikohan hän huomenna soittaa hänelle? 

Miten Latikan elämä uudessa kaupungissa jatkuu? Onko hänen ihonsa sininen väri todellakin vain geenimutaatio - vai jotakin salaperäisempää? Niistä lisää seuraavassa osasessa :3

~**~

Siinä oli lc Gruenin ensimmäinen osa! Olen haaveillut tämän tekemisestä jo pitkään, mutta vasta nyt sain sen aikaiseksi : > Aloin sims kolmosella pelaamaan vasta hetki sitten, joten ladattujen määrä ei todellakaan vielä päätä huimaa - yrittäkää siis sietää pelin omia kalusteita, olen aika laiska lataamaan niitä, eikä koneeni niitä hirveän paljoa jaksa pyörittääkään :P Otsikosta sen verran että osien nimiksi laittelen lempibiisieni nimiä, ja yritän hakea jotain aasinsiltaa niiden ja osan välille :D

Mutta palautetta olisi ihana saada, kommentoikaa rohkeasti! Toinen osa tulee varmasti mahdollisimman pian ;)